saan kevättä odottaa ja se tulee pian vaikka liityn yksinäisten komppaniaan

"ei koskaan saa uskoa onnen kääntyvän

sitä muistaa vain toivoa kaiken selviävän

stsaan kevättä odottaa ja se tulee pian

vaikka liityn yksinäisten komppaniaan"

ootan jo ens kevättä. niinku joka syksy.

oon oikeesti onnelline. mut oon iha yli väsy.

en jaksa tehä mitää, en nähä ketää.

tää masennus tappaal mä viä jo mut sisältä...

mut kyl mä viä joku päivä tuun olee onnelline.

kokonaa. ettei oo pienintäkää huolta.

ehkä joku kaunis, pilvetön päivä.

nyt pitäs lukee kokeisii, tehä koreografiaa..

mä en kestä. en jaksa. mua väsyttää.

menin eilenki kymmenelt nukkuu

ja tänää heräsin seittemältä.

silti mua väsyttää....

saan muute raudat pois ens kuun lopulla.

vasta... oon oottanu jo kaua et saisin.

must tuntuu et elämä mun sormien välist lipuu,

pää ei kestä ja kalliolta tippuu.

ku ei oo, mitää mihi nojata,

kalliot on jykevii, sano se pohjalta.

joskus vahvinki kallio murtuu,

eikä sitä saa korjattuu, ihmiset sortuu.

mä halusin enne olla jotai suurempaa,

jotai vahvempaa, kauniimpaa.

mut tajusin vast nyt ,

et se mun sisäl on aikoi sit syttynyt.
- christa

mut nyt mä meen..
mun on pakko..
vaik mä hukkuisin..
katoisin...
mun on pakko päästä..
kauas pois...
kauas täältä..
isä missä sä olet...


rakkaudella christa


ps mun on pakko lähtee ettii jotai parempaa,
jotai tosiaanki suurempaa.
mä tiiän et mä puhun suurist unelmist,
mut tiiän et löydän niihin vastauksen helsingist.