sori tätä tekstii ehk pukkaa tänne, koska tein mun elämän yhe vaikeimmist asioist. poistin vitun tärkeestä ihmisest pois kaike, mikä vois muistuttaa mua siitä. en mä ois kuvitellu, et pystysin kaikki viestit, mese keskustelut, kuvat ja viel kavereist, sekä estää meses! oli aika vaikeet. mut elämäs eteepäi, en jaksa enää murehtii. tein jo tarpeeks harmii sillekki jätkälle. haluun vaa et kukaa ei sano siit sanallaka mitää ja antaa mun unohtaa sen. siit ei tarvii tulla sanoo mitää, hihkuu mitää tai kertoo ku näki sen. mua ei kiinnosta. ei kiinnosta mitä se on sanonu. kattoo si jos se vois sanoo päi naamaa, eikä kenenkä tarvii mennä käskee sen tulee sanoo mitää, koska ei se hyödytä. vaan jos se ite haluu. ei kenenkä tarvii yrittää leikkii jotai mitä ei oo, koska näemmä kyseine ihmine ei oo ymmärtäny kui tärkee se oli mulle, nii tervemenoo. toivon vaa et se ei kato mua, hymyile mulle tai kiinnitä huomioo.
haluisin vaa pyytää anteeks,
saada toise mahollisuude,
et puhu, tajuun kul miks,
sekä hankit frendi uude.
jos joudun sun kaa ees samaa tilaa,
voin kertoo, mulla vitusti kilahtaa.
enkä takaa et oisit tollane enää,
vitu tunnevammane, kusipää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
NIMEÄ KEHIIN, POSITIIVISTA ASENNETTA JA RAKENTAVVAA KRITIIKKIÄ :-)