tiistai 29. marraskuuta 2011

you used to call me your angel, said I was sent straight down from heaven.

kuulin suru-uutisen mun ystävältä. liittyen sen perheeseen. ja se sai mut itkeen. ja halun kirjottaa mun isästä.
niin hyvistä, ku huonoista puolista ja mitä rakastin siinä. puhun isästä paljon, tiedän. mut mulla on sitä ikävä
joka päivä ja mä haluun sen takas, vaik se on mahdotonta.

Irwin Goodman - Tyttö tuli

miika sano mun faijan kuunnelleen kyseistä biisiä ku äiti oli raskaana ja kun synnyin.ja tuli kyynel silmään, ei kuulemma kuunnellu mun pikkusiskon kohalla, vaikka voisin sanoo et sanat on sille sopivat, ainakimulta.

 alotetaan siitä, mitä mä rakastin mun isässä.
mä rakastin, kun se illalla sulki syliin ja peitteli ja pussas otsaan ja sano "rakastan sua" tai "oot pilke mun silmäkulmassa". mä rakastin sitä, kun isi hymyili, vaikka epäonnistuin jossain. rakastin ku isä sano mua sen omaks prinsessaks, enkeliks tai pilkkeeks sen silmäkulmas. rakastin sn tatuointeja, käsiä ja lämmintä syliä. rakastin sitä, et mä olin sille ku elämä, tai nii mulle aina sanotaa.
 jatketaa sillä, että mitä hyviä puoli siinä oli. noi edelliset asiat. ja sen huumori. ja sen rakkaus mua kohtaan, ilman että mun tarvi sitä eriksee pyytää, oli jotai mahtavaa.


huonoja puolia, no niitäkin löytyy. alkoholi- ja huumeongelma, väkivaltasuus ja aggressiivisuus. ja et se oli loppuje lopuks aika paljo poissa, mut palvon sitä silti. kaikesta huolimatta.

mutta rest in peace isi, rakastan sua aina.

ps !

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

kukaan ei ymmärrä sua, paitsi minä.

Sound of San Francisco, vittu toi soi pääs, ku olin Joannalla Järvenpäässä. ja tuli kuunneltua tota sitte parii vuotee.
mut joo, joanna tuli mua vastaa assal myöhäs, ja se on iha normi. si käppäiltii niille ja no mä onnistui sotkee mun kengät. no sit oltii jonskil pari tuntii ja lähettii nuorkalle. no siin samas paikas onnistui nyrjäyttää nilkkani ja sotkeen sen saman kengän minkä just olin putsannu. no siin mä si konkkasin nuorkal ja tapasin parii ihmistä. nii ja veera ja samuli kävi joannal kahvilla! nii ja si joannan äiti haki meiät jonskil ja syötii si pizzaa ja katottii joanna vanhempie kans hetki jotai ohjelmaa telkusta. si mentii vierashuoneesee (en o varma mut nii kuiteski) ja pelasin pleikal eka simssii , si jotai apinapelii ja sitte karvispelii :D ja joanna webitti siin henkan kaa. ei huhhuh mikä ilta! iha kiitettävä :)
ja si mentii joskus 3 aikoihi nuq ja herättii 12, si katottii monelt menis juna hämeenlinnaa ilman vaihtoi (vihaan vaihtoja!!!) ja otettii siin jotai retuilukuvii ! si joanna saattoki mut assalle ja oli minuutist kii, et mä en ois päässy sillä junalla hml. istuskelin siin junas sen lähemmäs tunni ja si ku olin jäämäs pois, nii paulus (rakas ystäväni) tuli sit siä junas vastaa ja tuli halaa ja selitti jotai, si se sano et sen bussi lähtee vast puol kasi, nii päätettii sit mennä meille ku asun siin lähel. ruokin sen meillä ja kuulin kuinka vaikee, ei anteeks, mahdoton mä oon ku en osaa päättää joitai asioita ja en luota itteeni. sitte jotai puhuttii siin et ihmiset o perseestä ku luulevat tuntevansa ja puhuu muista ku tuntis ne jotenki hyvi. no mut joo, toi jätkä on nii mahtava et se saa aina hymyilee, oli kui paska päivä tahansa :)






 SORI JOANNA mut en voi olla nauramatta ku mä oon kuolin vuoteel nii sul o vitu kovat bileet


tiistai 8. marraskuuta 2011

seuraava askel : määrittele normaali

haluaisin olla normaali. niinkuin toiset.
vaikka ostaisin samanlaisia vaatteita, kuin monet muut, tunnen itseni erilaiseksi. se ei johdu ylipainosta, vaan mun tyylistä. en sovi muottiin. en vaatetyyliltä, en ajatustavoilta. välillä, tai aika usei oon tyytyväine siihe. välillä, mä en vaa jaksais. elämä o vaikeeta jos et sovi muottii. viel vaikeempaa, jos et oo tasapainossa.
ja mä olen niin hukassa. en oo ikinä, en ikinä ollu näi hukassa. mä tarvii jotai pysyvää mun elämää. 
tanssi oli mulle pakokeino ja elämäntapa. mut entäs sitte, ku se riistetää? kiroon mun yliliikkuvuuden, etenki selässä ja jaloissa. tanssis siit on hyötyä, mut entäs si ku sä et pysty enää kunnolla kävelee..? sua sattuu istua, maata, seistä, tanssia. et pääse sängystä enää ylös.
se masentaa. sen voin kertoa. haluun takas siihe aikaa, ku pystyin tanssiin kunnolla ja nauttiin siitä. oikeesti. mul on ikävä sitä aikaa. vitusti ja liikaa. mun tanssikavereita, tanssimaikkaa, tanssimista.
mut mä jatkan sitä. viel joku kaunis päivä. hoidan eka itteni kuntoon.

 yap, mutsil tänää synttärit. ja tässä sen synttärilahja! :> tatuointi. 
no ite saan rippilahjan tän kuun lopul tetis. siistii. oikeesti!

woah oon vaa sekoillu viimeset kolme päivää iha huolella. ei ees
minkää näköst käsityst itel miks. ja kaikki väittää et oon vetäny
jotai.... huah, mul o vaa tälläsii kausii.
esim matikan tunnil selitin timille jotai iha omaa, si hajoili
yksi........? okjep...
si viime öine tilapäivitys faces :
"metsässä on mukavaa, laulukukkia ja myrkyllisiä lintuja. sekä pari peikkoa 
ja kilo paskaa näkyvissä, sekä muutama liisa ihmemaassa meikit poskilla
ja ranteet auki. hyvää iltapäivää suomen nuorten suljetulta osastolta mielisairaalasta."

jepjep, ei mul muuta. alastomii pizzakuskeja, kissoi koirii katossa.
okjep, vois mennä hoitoo.....
huhhuh- no jep.oon perfectooo!
ainaski melkei. mut meen täst lukee kokeisii (nukkuu) !

pitäkää kivaa, naurakaa paljo ja eläkää niinku teit ei ois ikinä loukattu! :>
nauttikaa elämästänne!

rakkaudella christa.