live love laugh

Luin yhen mun postauksen kommentteja. Tai siis aika monenki. Ja monissa niissä arvosteltii mua ja mun ulkonäköö. Se sattuu, mut minkäs sille voit?  "Ei millään pahalla mut oot hieman liian läski tohon hommaan." , niin siis onko mun paino este asialle, jota mä rakastan tehä ? Ei oo ollu tähän päiväänkään mennessä, nii en tiedä miks kukaan tulee anonyymina sanoo mitää. Mä oon tällänen, halusitte tai ette.
Mä en ymmärrä, miks ihmisiä sorretaan ulkonäön tai jonkin ns. "vian" takia? Kaikki on erilaisia ja kaikkia pitäis kunnioittaa sellasina, kuin he ovat. Ihan oikeesti. Henkilökohtaisesti voin sanoa, että ymmärsin asian liian myöhään. Kun mä ymmärsin sen, mun elämä muuttu tosi paljo ja omaan ystäviä, jotka ei sovi muottiin niinku ennen. Mun elämän laatu muuttu huomattavasti. Parempaan suuntaan. Sitä kautta opin hyväksyyn itteni, menneisyyteni ja kaiken muun muhun liittyvän.

Mä haluisin ihmisten ymmärtävän, et kaikki on erilaisia. Kaikki pystyy purkaan asioita eri tavalla. Mulla itellä on kirjottaminen ja puhumine, sekä puhun asioista avoimesti. Kuten ennenki maininnu, ehkä jopa liianki. Lainaten äidinkielen lausuntoo (hakemukseen), nii mikään asia ei oo mulle tabu. Ei oo asiaa, mistä en pystyis keskusteleen, sattuis se kuinka paljo muhun henkisesti. Joten vaikka kirjottasin tänne kuinka arkoja asioita, joita te itse ette pystyis laittaa blogiinne tai puhuun muille, niin ottakaa huomioon että mun on pakko purkaa itteeni. Mun ensimmäisessä postauksessa mainitaan se, miks mä kirjotan. Mul oli sillon tasan yks lukija. En kaipaa sääliä, se paskentaa vaa mun oloo. Mulla on ystävät sitä varte, et ku tarviin säälivii ihmisii nii ne on potkimas perseesee ja säälimässä. Tosin ne vaan potkii perseelle ja käskee ryhdistäytyy, ja ite inhoon sääliä. Välillä vajoon itsesääliin, mut yleensä se ei kestä ku päivän tai pari ja sit mennää.

Mul menee tosi hyvin. Ihan oikeesti. Se et kirjotan tänne, on osasyy. Kun kirjotan, saan ne pois mielestä. Mulle tärkeetä mun elämässä on koulu, perhe ja ystävät, itse eläminen, rakastaminen ja nauraminen. Niistä mun elämä nykyään koostuu. Säälimine saa mut tunteen huonommuuden tunnetta muihi verrattuna (jos mua säälitään) ja se masentaa iha oikeesti. Joten en kaipaa sääliä :)
Mä oon ylpee ihmisistä, jotka pystyy puhuun tunteistaan avoimesti, sekä menneisyydestään ja virheistään, kuhan he osaavat myös kehua itseään ja olla ylpeitä itsestään. Eivätkä välitä muista tai heidän mielipiteistään. :)
En jaksa enempää kirjottaa, mut meizi kiittää ja kuittaa !

Ja ihan btw, mulla menee paremmin ku moniin vuosiin ja oon ylpee itestäni, unelmistani, menneisyydestäni, perheestäni, koulumenestyksestäni ja ystävistäni. Ja oon viimeks ollu näin onnellinen ilman sen erikoisempaa syytä, kun oon ollu ala-asteella. :) Osaan nauttia elämästä sellaisenaan enkä tarvitse materiaa tai mitään sitä varten, että voisin hymyillä. Hymyilen nykyään aina kun katson peiliin ja sanon "Olen kaunis". Hyvätapa alottaa päivä! Let's have fun. Tosin oon kuumeessa nii pysyn pari päivää sisällä ja kattoo jos tuun terveeks :)

I don't care about the presents, only you.

"upea koonta huumehelvetistä"

"Sinä joka olet elänyt huumeaddiktin kanssa, tunnistat varmaan seuraavia asioita: läheisesi saa yllättäviä raivokohtauksia, on todella mustasukkainen, väkivaltainen ja vainoharhainen. Tiedät tunteen, kun et voi olla varma asioista. Et tiedä, koska tullaan perimään velkoja tai koska saat turpaasi. koskaan et ole varma, onko hän elossa. Öisin havahdut pienimpäänkin ääneen ja olet valmistautunut. Et voi olla koskaan varma mistään. Et voi olla ikinä varma omasta tai muiden turvallisuudesta. Elät pelossa etkä välttämättä uskalla, halua tai pysty lähtemään, hakemaan apua tai myöntämään, että läheiselläsi on huumeongelma. Peittelet mustelmia, esität, että teillä on kaikki hyvin ja elätte unelmaa. Se ei ole oikein, eikä kenenkään pitäisi kärsiä.
Mistäkö tiedän, miltä tuntuu elää huumeaddiktin kanssa? Olen vasta nuori, mutta kokenut paljon. Elin elämäni ensimmäiset kahdeksan vuotta huumeaddiktin kanssa ja se on jättänyt jäljet minuun ja läheisiini. Edesmennyt isäni oli huumeaddikti, ja äitini herää edelleen öisin helposti, kun kuulee alaoven tai naapurien ovien käyvän. Läheisimmistäkin ystävistäni löytyy edes hieman huumeongelmaisia, mutta itse en huumeisiin koskisi. Olen nähnyt porttiteorian monesti, liiankin läheltä. En siis tiedä näitä asioita dokumenteista, kirjoista, koulun oppitunneista tai huumevalistuksista. Tiedän nämä asiat oman elämäni pohjalta. Eikä yksikään edellä mainituista saa ketään ymmärtämään, millaista on elää huumehelvetissä. Se kertoo totuuden, mutta ei kaikkea. Se auttaa ihmisiä säälimään. kaikki ei ole aina sitä, miltä näyttää tai luullaan. Huumeriippuvuudesta huolimatta rakastan isääni edelleen, ja hän oli hyvä isä. Näin hänen tekevän väärin äitiäni kohtaan. Silti puolustin aina isääni. Nyt vanhempana ymmärrän, että se on ollut väärin äitiäni kohtaan. Mutta hän silti ymmärsi. Isä oli minun sankarini ja on edelleen, kaikesta huolimatta. Silti osaan arvostaa äitiä ja hänen tekojaan, sillä on olemassa muisto, joka ahdistaa minua vieläkin ja saa minut itkemään. Haluan jakaa sen nyt teille.
En muista tarkkaa vuotta, en edes kuukautta. Olin silloin luultavasti esikoulussa tai ensimmäisellä luokalla. Sillon oli yö, tai ainakin myöhäinen ilta. Isäni oli ollut juomassa sekä huumeiden vaikutuksen alaisena. Asuimme kerrostalossa, joka on edelleen kotini. Isä oli rikkonut alakerran oven ja soitti ovikelloa. Heräsin siihen ja menin avaamaan. Äiti kielteli. Isä tuli ryminällä ja uhkasi tappaa meidät. Itkin hulluna ja juoksin vanhempieni makuuhuoneesen piiloon. Muistan, että äitini huusi isälleni, että eikö hän tajua, että pelkään. Äiti tuli luokseni ja piti sylissä. Lohdutteli ja sanoi, ettei mitään hätää. Isä tuli huoneeseen haulikon kanssa ja huusi, että pelkääkö äitini. kyllä hän pelkäsi, mutta ei myöntänyt. En muista, mitä sen jälkeen tapahtui. Muistan vain, että seuaavaksi olimme autossa, ajamassa mummolaan. Isä soitteli perään ja pyyteli anteeksi. kyllä hän sai, mutta jätti minuun ikuiset arvet.
Skandaalin sanoja lainaten: "Et tiedä mitä on niellä paskaa 24/7, et tiedä mitä on vielä jaksaa taas herää peittämään pahaa oloo joka valtaa koko vartalos."

tässä on mun äidinkielen kirjotelmasta osa, jonka oon halunnu jakaa monien ihmisten kanssa, sen takia, että ihmiset ymmärtäisi, miltä tuntuu oikeasti elää, mutta myös sen takia, että olen ylpeä tuosta kirjoituksesta. sain siitä sellaisen, kuin halusin. vaikka arvosana oli 9, niin vielä enemmän tuntui hyvältä lukea arvostelu. kielioppi virheitä oli, mutta opettajan kommentti kun kävin hakemassa vihkoa ja se, mitä tekstin perässä luki.

"kertokse sun omasta elämästä? oon ylpee, et pystyit kirjottaan. sait siitä niin syvällisen ja konkreettisen, niinku monista muista sun teksteistäs."

ja se kommentti kirjotelman lopussa; "huumeosuus sujuva ja koskettava, suorastaan viiltävä, yleiseltä tasolta omakohtaiselle tasolle etenevä kokonaisuus. siirtyessäsi huumeisiin, teksti herää eloon. tiedät, mistä kirjoitat ja välität sen lukijalle kouriintuvasti. hienoa, että tiedät elämäsi suunnan ja pystyt luottavaisesti kirjoittamaan elämäsi taakoista. niin saat apua, etkä nujerru niiden alle. Rakas, Christa!"

oon ennenki saanu hyvää palautetta mun kirjotelmista, koska ne on ollu koskettavia, todentuntuisia. aina, kun mahdollista, oon hyödyntäny mun menneisyyttä ja niitä tuntemuksia mitä oon kokenu. kiitos ihmisille, jotka tän luki. ja aiheena oli terrorismi ja huumeet, mutta jätin yleisen löpinän huumeista pois (siis tässä minkä tänne laitoin) ja terrorismin.

you used to call me your angel, said I was sent straight down from heaven.

kuulin suru-uutisen mun ystävältä. liittyen sen perheeseen. ja se sai mut itkeen. ja halun kirjottaa mun isästä.
niin hyvistä, ku huonoista puolista ja mitä rakastin siinä. puhun isästä paljon, tiedän. mut mulla on sitä ikävä
joka päivä ja mä haluun sen takas, vaik se on mahdotonta.

Irwin Goodman - Tyttö tuli

miika sano mun faijan kuunnelleen kyseistä biisiä ku äiti oli raskaana ja kun synnyin.ja tuli kyynel silmään, ei kuulemma kuunnellu mun pikkusiskon kohalla, vaikka voisin sanoo et sanat on sille sopivat, ainakimulta.

 alotetaan siitä, mitä mä rakastin mun isässä.
mä rakastin, kun se illalla sulki syliin ja peitteli ja pussas otsaan ja sano "rakastan sua" tai "oot pilke mun silmäkulmassa". mä rakastin sitä, kun isi hymyili, vaikka epäonnistuin jossain. rakastin ku isä sano mua sen omaks prinsessaks, enkeliks tai pilkkeeks sen silmäkulmas. rakastin sn tatuointeja, käsiä ja lämmintä syliä. rakastin sitä, et mä olin sille ku elämä, tai nii mulle aina sanotaa.

 jatketaa sillä, että mitä hyviä puoli siinä oli. noi edelliset asiat. ja sen huumori. ja sen rakkaus mua kohtaan, ilman että mun tarvi sitä eriksee pyytää, oli jotai mahtavaa.

huonoja puolia, no niitäkin löytyy. alkoholi- ja huumeongelma, väkivaltasuus ja aggressiivisuus. ja et se oli loppuje lopuks aika paljo poissa, mut palvon sitä silti. kaikesta huolimatta.

mutta rest in peace isi, rakastan sua aina.

ps !

kukaan ei ymmärrä sua, paitsi minä.

Sound of San Francisco, vittu toi soi pääs, ku olin Joannalla Järvenpäässä. ja tuli kuunneltua tota sitte parii vuotee.

mut joo, joanna tuli mua vastaa assal myöhäs, ja se on iha normi. si käppäiltii niille ja no mä onnistui sotkee mun kengät. no sit oltii jonskil pari tuntii ja lähettii nuorkalle. no siin samas paikas onnistui nyrjäyttää nilkkani ja sotkeen sen saman kengän minkä just olin putsannu. no siin mä si konkkasin nuorkal ja tapasin parii ihmistä. nii ja veera ja samuli kävi joannal kahvilla! nii ja si joannan äiti haki meiät jonskil ja syötii si pizzaa ja katottii joanna vanhempie kans hetki jotai ohjelmaa telkusta. si mentii vierashuoneesee (en o varma mut nii kuiteski) ja pelasin pleikal eka simssii , si jotai apinapelii ja sitte karvispelii :D ja joanna webitti siin henkan kaa. ei huhhuh mikä ilta! iha kiitettävä :)

ja si mentii joskus 3 aikoihi nuq ja herättii 12, si katottii monelt menis juna hämeenlinnaa ilman vaihtoi (vihaan vaihtoja!!!) ja otettii siin jotai retuilukuvii ! si joanna saattoki mut assalle ja oli minuutist kii, et mä en ois päässy sillä junalla hml. istuskelin siin junas sen lähemmäs tunni ja si ku olin jäämäs pois, nii paulus (rakas ystäväni) tuli sit siä junas vastaa ja tuli halaa ja selitti jotai, si se sano et sen bussi lähtee vast puol kasi, nii päätettii sit mennä meille ku asun siin lähel. ruokin sen meillä ja kuulin kuinka vaikee, ei anteeks, mahdoton mä oon ku en osaa päättää joitai asioita ja en luota itteeni. sitte jotai puhuttii siin et ihmiset o perseestä ku luulevat tuntevansa ja puhuu muista ku tuntis ne jotenki hyvi. no mut joo, toi jätkä on nii mahtava et se saa aina hymyilee, oli kui paska päivä tahansa :)

 SORI JOANNA mut en voi olla nauramatta ku mä oon kuolin vuoteel nii sul o vitu kovat bileet

seuraava askel : määrittele normaali

haluaisin olla normaali. niinkuin toiset.
vaikka ostaisin samanlaisia vaatteita, kuin monet muut, tunnen itseni erilaiseksi. se ei johdu ylipainosta, vaan mun tyylistä. en sovi muottiin. en vaatetyyliltä, en ajatustavoilta. välillä, tai aika usei oon tyytyväine siihe. välillä, mä en vaa jaksais. elämä o vaikeeta jos et sovi muottii. viel vaikeempaa, jos et oo tasapainossa.
ja mä olen niin hukassa. en oo ikinä, en ikinä ollu näi hukassa. mä tarvii jotai pysyvää mun elämää. 
tanssi oli mulle pakokeino ja elämäntapa. mut entäs sitte, ku se riistetää? kiroon mun yliliikkuvuuden, etenki selässä ja jaloissa. tanssis siit on hyötyä, mut entäs si ku sä et pysty enää kunnolla kävelee..? sua sattuu istua, maata, seistä, tanssia. et pääse sängystä enää ylös.
se masentaa. sen voin kertoa. haluun takas siihe aikaa, ku pystyin tanssiin kunnolla ja nauttiin siitä. oikeesti. mul on ikävä sitä aikaa. vitusti ja liikaa. mun tanssikavereita, tanssimaikkaa, tanssimista.
mut mä jatkan sitä. viel joku kaunis päivä. hoidan eka itteni kuntoon.

 yap, mutsil tänää synttärit. ja tässä sen synttärilahja! :> tatuointi. 

no ite saan rippilahjan tän kuun lopul tetis. siistii. oikeesti!

woah oon vaa sekoillu viimeset kolme päivää iha huolella. ei ees

minkää näköst käsityst itel miks. ja kaikki väittää et oon vetäny

jotai.... huah, mul o vaa tälläsii kausii.

esim matikan tunnil selitin timille jotai iha omaa, si hajoili

yksi........? okjep...

si viime öine tilapäivitys faces :

"metsässä on mukavaa, laulukukkia ja myrkyllisiä lintuja. sekä pari peikkoa 

ja kilo paskaa näkyvissä, sekä muutama liisa ihmemaassa meikit poskilla

ja ranteet auki. hyvää iltapäivää suomen nuorten suljetulta osastolta mielisairaalasta."

jepjep, ei mul muuta. alastomii pizzakuskeja, kissoi koirii katossa.

okjep, vois mennä hoitoo.....

huhhuh- no jep.oon perfectooo!

ainaski melkei. mut meen täst lukee kokeisii (nukkuu) !

pitäkää kivaa, naurakaa paljo ja eläkää niinku teit ei ois ikinä loukattu! :>

nauttikaa elämästänne!

rakkaudella christa.

yesterday, all my troubles seemed so far away.

jeppis, mul oli tänää kamera (vaihteeks) koulus mukana. ens postauksee laitan oletettavasti muyös tiistaisia kuvia, sekä videon. en tiiä viälä. mut voisitte antaa postaus ideoita.

btw menin (vaihteeks) myöhäs kouluu.. ja äiti tykkää! no mut asialle ei enää voi mitää. si mua rupes naurattaa ku viime vuonna , kasilla , samas valinnaises tanssis ollu smuigeli tuli kehuu mun meikkei ja hiuksii ja kysy olinks käyny kampaajal tms laitattamas hiukset ku ne on mul aina muka hyvi..? si ku sanoin et ite oon laittanu, ite värjään ja leikkaan hiukseni, nii se ei uskonu..... niin no muahan huviks sanotaa hämeenlinnan käveleväks parturikampaamoks? :::) en usko. mut tänää olis saran kaa leffaa, kattoo TARTUNTA. päästään irti ees hetkeks miäshuolista. tosin en ymmärrä mite niin perfectol smuigelil voi olla miäsongelmia..? no kukin tavallaa. nyt meen pakkaan, ku mummi ja pappa tulee hakee mut pia :)! 

VIIKONLOPUT KAIKILLE :)!

istuin aamutuimaa sporas jällee, en ollu istunu vuosii ja se sai hämillee.

EILISIÄ

MATKA VALTTERII

NELLIN KUVISTUNNIN AIKANA OTETUT & NELLI in da kAllio + pari sen freduu

SITTEN OLIKI AIKA JO LÄHTEE ..... pois kotoo :(

JA SITTEN MUMMOLASSA KITUMASSA .....

angsti & väsy matkkasta :<

& kkuvii saattaa tulla viel lisää myöhemmi ;o